maanantai, 12. syyskuu 2016

Kanaa!

Mies on ollut vuoden alusta lähtien töissä kanajalostamolla. Niille teistä, jotka ovat nähneet Kananlento (Chicken Run) -elokuvan, tiedoksi, että se firma on niinkuin se kone siinä leffassa. Toisesta päästä työnnetään sisään elävä kana ja toisesta päästä tulee ulos piirakka. Mies työskentelee lähempänä sitä päätä, mihin ne elävät kanat työnnetään. Tästä työpaikasta seuraa se, että Mies saa kanaa tosi halvalla. Siis lähes ilmaiseksi. Meillä on aina kilokaupalla kanaa jääkaapissa ja pakastimessa. Tai siis broileria.

Kana on hyvää. Kanasta saa tehtyä kaikenlaista hyvää ruokaa. Ongelma tulee vastaan siinä, jos kanaa valmistaa päivä toisensa jälkeen, viikko toisensa jälkeen samalla tavalla. Siksi olen ottanut tavaksi pyytää kaikilta tutuilta heidän lempikanareseptejään. Kaikilla on semmoinen, paitsi tietty kasvissyöjillä.

Tietty tulee kaikenlaista kokeiltua itsekin. Yksi meidän suosikeista on seuraavanlainen:

Kanaa bataattipedillä

Tämän idea on itse asiassa yhden tutun Facebookissa jakama, tosin olen itse muokannut sitä vähän. Eli kuoritaan yksi iso bataatti ja kuutioidaan se. Bataattikuutiot laitetaan uunivuokaan. Olen yleensä päälle roiskinut hiukan öljyä ja muutaman kierroksen yrtti-merisuolamyllystä. Sitten otetaan kanaa. Rinta- tai sisäfileet käy mainiosti, ollaan käytetty myös paistileikkeitä, eli reittä. Kanapalan päälle lusikoidaan kunnon klöntti tuorejuustoa, parasta on ollut yrttisemmoinen. Sitten koko komeus kääritään pekoniin ja nämä kana-tuorejuusto-pekoninyytit lasketaan vuokaan bataattipedille.

Vuoka 225-asteiseen uuniin 30-40 minuutiksi, NAM!

Bataatin kaveriksi vuokaan on välillä kuutioitu perunoita, punajuuria ja sipulia.

 

Pari viikkoa sitten Miehen työpaikalla alettiin varmistaa kanajauhelihaa. Pyysin heti, että Mies toisi sitä kotiin, koska halusin kokeilla. Mies toi. 7 pakettia. Joten minä kokeilin.

Tein heti ison kattilallisen kanajauhelihakeittoa.

Tuntuu hassulta kirjoittaa reseptiä, koska kaikki varmaan tietää itsekin, miten yksinkertaista jauhelihakeittoa tehdään. Mutta kirjoitanpa silti: Laitoin muistaakseni puoleentoista litraan vettä kilon verran kuorittuja ja kuutioituja perunoita porisemaan. Nakkasin sekaan pari kasvisliemikuutiota. Samalla ruskistin kanajauhelihan pannulla ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kun perunat oli kiehuneet hetken ajan, lisäsin 2 pussillista pakastekeittojuureksia ja taas jonkin ajan päästä jauhelihat. Helppoa, nopeaa ja hyvää.

image.jpg

 

Tänään tein kanalasagnea.

Siihen tarvitaan kaksi kastiketta. Ensimmäiseen ruskistin kanajauhelihan, maustoin yrttisuolalla ja piri-pirillä. Sitten sekoitin joukkoon ehkä neljä ruokalusikallista Kania Ajvar -kastiketta (munakoisoa sisältävä paprikatahna), joka ei pakkausmerkinnästään huolimatta ole kovinkaan tulista, ja vettä sen verran että koostumuksesta tuli hyvä, ei liikaa lientä.

Toista kastiketta varten laitoin 7 dl maitoa mikroon lämpenemään siksi aikaa kun sulatin kattilassa 4 ruokalusikallista margariinia ja sekoitin joukkoon 4 ruokalusikallista vehnäjauhoja. Sitten lisäsin lämpimän maidon kattilaan ja vatkasin, kunnes kastike oli tasaista ja alkoi kiehua. Perään suolaa ja kuivattua basilikaa ja oreganoa ja desin verran juustoraastetta, sekoitetaan kunnes juusto on sulaa.

Sitten vuokaan ladotaan yksi kerros lasagnelevyjä, kolmasosa kanakastikkeesta ja kolmasosa juustokastikkeesta. Toinen kerros lasagnelevyjä, kanakastiketta ja juustokastiketta ja vielä kolmas samassa järjestyksessä. Päälle juustoraastetta maun mukaan. Uuniin, 200 astetta ja 40 minuuttia.

image.jpg

 

Saa antaa lisää vinkkejä! Kuten sanottu, kaikilla on omat lempikanareseptinsä. Mikä on sinun? Ja muuten, multa on turha odottaa mitään hienoja, lavastettuja taidekuvia ruuistani. Olen tyytyväinen, jos ylipäätään muistan ottaa ruuasta kuvan ennen kuin se on syöty.

tiistai, 2. helmikuu 2016

Kuulumisia

Meidän pienessä yksityisessä musiikkikoulussa alkoi tänä keväänä laulunopetus ja ilmoittauduin aikuisten laulukurssille kevään ajaksi. Se on kätevästi näin tiistaisin, mikä itse asiassa vähän helpottaa mun aikataulua, koska muutoin joutuisin osana viikoista matkustamaan 45 minuutin bussimatkan tänne vain yhden oppilaan takia, mikä olisi vähintäänkin ärsyttävää. Nyt kun on samalla oma laulutunti niin ei tunnu niin turhauttavalta.

Tänään vaan kävi niin, että mulle piti tulla yksi oppilas puoli tuntia laulutunnin jälkeen ja toinen puoli tuntia sen ensimmäisen jälkeen, mutta se keskimmäinen peruuttikin, minkä seurauksena päädyin viettämään puolitoista tuntia luppoaikaa täällä koululla. Onneksi on mukava sohva, mutta note to self: kuljeta aina kutimia ja kirjaa mukana.

No, ehdinpä pitkästä aikaa kirjoittaa blogia. 

Ei tätä varmaan kukaan lue, mutta tiedoksenne, että mulle kuuluu hyvää. Töitä on sopivasti, muusikkona teatterilla ja opettajana täällä koululla. Yhteensä 9 oppilasta, joista 3 on aikuisia, mikä on mun mielestä aika makeeta. Aikuisia vasta-alkajia, siis. (Vanhin on seitsemänkymppinen. Niin että älkää tulko mulle sanomaan että "ei näin vanhana enää mitään opi".) Asutaan ja viihdytään meidän kodikkaassa yksiössä ja ollaan onnellisia, vaikka elämä on yksinkertaista ja velkaa on sen verran, että rahoja joudutaan laskemaan että riittävät. Riittävät kumminkin. Vauvakuumetta ei ole, se oli ja meni eikä ole tullut takaisin. On tavallaan ihanan helppoa ja vapaata olla kaksistaan. Jotenkin sitä mukavuutta arvostaa vuosi vuodelta enemmän.

Niitä kutimia on taas 5 kerralla puikoilla keskeneräisenä ja vähintään yhtä monta suunnitelmaa päässä vuoroaan odottamassa. Kirjojen lukeminen on ollut vähäistä, mutta nyt tämä meidän musiikkikoulun muuton seurauksena tullut 45 minuutin työmatka bussilla voi saada aikaan muutoksen, mikä on mukavaa. Jos vaan muistaisin ottaa sen kirjan mukaan.

Masennus on hallinnassa, mutta olen paksumpi kuin koskaan. En kyllä vieläkään paksu, alle 70-kiloinen, mutta ei se paljosta ole kiinni ja olen sentään vain 158-senttinen. Olen yrittänyt nyt pitää ainakin tipatonta ja herkkulakkoa, hiukan vaihtelevalla menestyksellä. Lisäksi käyn Elixiassa alle kilometrin päässä meidän kotoa, eilen viimeksi. Olen päässyt siinä ihan kivasti vauhtiin, mutta edelleen lähteminen on useimmiten vaikeaa enkä ehdi käydä kovin usein, en taida tälläkään viikolla ehtiä toista kertaa, ellei sitten sunnuntaina... Jotenkin en haluaisi oikein laihduttamalla laihduttaa, haluaisin mieluummin onnistua muuttamaan vähitellen elämäntapaa terveellisemmäksi.

Siskontytär menee huhtikuussa naimisiin ja meidät pyydettiin juontamaan häät! Se on suuri kunnia ja tosi hauskaa, mutta tekemistä riittää. Senkin takia olis kiva vähän laihtua, muuten.

Ei tässä nyt varmaan tällä erää muuta. Pian tulee oppilas soittotunnille, yksi niistä aikuisista.

 

 

perjantai, 13. helmikuu 2015

Sukkatehdas

Siskollani (joka ei lue tätä blogia) ja hänen miehellään on huhtikuussa 20-vuotishääpäivä. Saimme idean perheenä koota heille lahjan, joka koostuu useista tarpeellisista asioista, joita he tarvitsevat selvitäkseen myös tulevista 20 vuodesta. Ja jokaista näitä olisi tarkoitus olla paketissa 20 kappaletta. Esimerkiksi 20 suurennuslasia, joilla he voivat aina etsiä toistensa hyviä puolia. 20 tiskiharjaa, koska kotitöiden tekeminen yhdessä antaa oivallisen tilaisuuden avoimeen kommunikointiin. Jne, jne... Itse menin ehdottamaan 20 paria villasukkia, jotta heidän kodissaan olisi aina lämmin tunnelma. Eli nyt haasteenani olisi tehdä 20 paria villasukkia n. 50 päivässä. 

Ei siinä mitään, laskin, että sen pitäisi olla ainakin teoriassa mahdollista, kunhan teen ihan tavallisia ilman mitään kummempia kuvioita. Joten ajattelin ainakin yrittää. Jos aika loppuu kesken niin ei se sitten mitään, ostetaan loput sitten jostain.

Ensimmäinen pari on siis puikoilla:

image.jpg

Tuossa taustalla muuten näkyy villatakki, jota teen isille. Se on melkein valmis, ja sekin on itse asiassa hääpäivälahja: isillä ja äitillä oli viime kesänä 45-vuotishääpäivä, ja annoin molemmille lahjakortin, joka oikeuttaa yhteen vapaavalintaiseen mittatilausneuleeseen.

tiistai, 2. syyskuu 2014

Kaikenlaista tämän tytön elämästä

Hups kun taas on aikaa hujahtanut edellisestä postauksesta. 

TÄNÄÄN TAPAHTUNUTTA:

1. Naapurin pikkulikka tuli rappusissa vastaan äitinsä kanssa kun tulin kotiin. "Mikäs sieltä tulee?" kysyi tyttö ja äiti vastasi että naapuri. Sitten kun olin mennyt ohi, tyttö sanoi: "Ei se ollu mikään naapuri, se oli nainen!"

Mä olisin kyllä mieluummin tyttö... Oon itse asiassa ajatellut että taidan jättää sen aikuisuushommelin kokonaan väliin. Aion olla tyttö siihen asti, että joskus 50 vuoden päästä ilmoitan kovalla äänellä maailmalle olevani Vanhus. 

2. Kuntokeskuksen suihkussa nuorempi nainen ja vanhempi nainen, mahdollisesti äiti ja tytär, keskustelivat ruotsiksi, mutta sanoivat kaikki kirosanat suomeksi. Tiedättekö, kun vaikka ei kuulisi keskustelua oikein kunnolla, niin omasta äidinkielestä saa kuitenkin jotenkuten selvää? Tässä tapauksessa korviini kantautui siis pelkät kirosanat kaiken muminan välistä. Se oli jotenkin niin absurdia, että alkoi hihityttää. 

Liityin Elixian jäseneksi viime viikolla. Mulla on hieno strategia tässä taustalla. Ajattelin, että kun se on niin kallis, niin sitten mun on kanssa pakko käydä siellä. Ja koska se ei välttämättä vielä riitä, tehtiin Miehen kanssa seuraavanlainen sopimus: Tavoitteena on käydä vähintään kaksi kertaa viikossa siellä. Kun tämä toteutuu, saan jokaisesta kuntoilukerrasta siirtää 5€ tilille, jonka saan tyhjentää shoppaillen, kun menen vuodenvaihteessa New Yorkiin. Ja jos jää alle kahteen kertaan jonain viikkona, jokaisesta puuttuvasta kerrasta lähtee 10€ pois.

Tosiasiahan on, että mulla on nyt ainakin syksyn ajan niin paljon töitä, että mun on pakko saada itseni liikkumaan, ellen halua olla rikkinäinen ja raihnainen tammikuuhun mennessä. Elixian valintaan vaikutti ennen kaikkea se, että se on n. 800 metrin päässä meiltä, enkä voi siis väittää, että sinne olis jotenkin hankala lähteä, ja mun mielestä se on kiva ja viihtyisä paikka ja tuntitarjontakin sopii mulle.

MUUTEN VAIN AJANKOHTAISTA:

1. Mun lempioppilas lopetti sellonsoiton. En häpeä sanoa lempioppilas, koska en kohdellut häntä eri lailla kuin muita. Hän ei ollut lempioppilaani siksi, että olisi ollut poikkeuksellisen lahjakas tai hänen olisi ollut helppo oppia uusia asioita. Päinvastoin, hän oli melkoisen haastava oppilas ja edistyi hitaammin kuin muut ikäisensä oppilaani, mutta hän oli tunnollinen ja ahkera ja sai ja aiheutti aivan valtavaa onnistumisen iloa saavutuksillaan. Nyt vaikeat olosuhteet pakottivat hänet lopettamaan ja suru on suuri sekä mulla että hänellä.

2. Isillä ja äitillä oli kesällä 45-vuotishääpäivä. Annoin molemmille lahjaksi lahjakortin, joka oikeuttaa yhteen vapaavalintaiseen mittatilausneuleeseen. Nyt molemmat on tehneet tilauksensa. Tilipäivänä täytyy siis suunnata lankakauppaan.

Turkuun on avattu uusi lankakauppa, Käsityökeskus Tuuma, joka myy mm. Garnstudion lankoja. Ne on aika edullisia ja laadukkaita, olen siis erittäin tyytyväinen. Sinne käy matkani, kunhan tilillä on rahaa.

Kerron langoista ja tilausneuleista myöhemmin lisää, kunhan saan hommat alkuun. Ensi viikolla alkaa uusi teatteriproduktio, mikä tarkoittaa kiireistä 3 viikon harjoituskautta. Ensi-ilta on lokakuun alussa ja sen jälkeen on 35 näytöstä 2,5 kuukauden aikana, eli töitä riittää. Kolme uutta oppilastakin aloitti tänä syksynä... Yritän ehtiä siinä ohessa myös kuntoilla, neuloa ja kirjoittaa blogia aika ajoin.

sunnuntai, 15. kesäkuu 2014

Ärsyttävät naapurit

Meidän naapurissa, pari kerrosta ylempänä, asuu Perhe. Siihen kuuluu isä, äiti ja kaksoset, tyttö ja poika, ehkä kolmevuotiaat. Ne on sitten ärsyttäviä!

Lapset on aina kauniisti, sään mukaan ja puhtaisiin vaatteisiin puetut. Meidän taloyhtiössä on lähiöpihaksi iso, viihtyisä, kaunis ja hyvin hoidettu piha, ja jos vain sää sallii, kaksoset ovat ulkona leikkimässä. Useimmiten, eli arkipäivisin, äiti on lasten mukana ja joko leikkii heidän kanssaan tai sitten kastelee kukkia, kitke rikkaruohoja kukkapenkistä tai jotain muuta, mitä nyt täydelliset perheenäidit tekevätkään luppoaikanaan pihalla. Jos lapset ovat pihalla iltaisin tai viikonloppuisin, isä on heidän mukanaan ja tekee samoin. Hän on hankkinut lapsille pienet kastelukannut ja haravat, joiden kanssa he sitten kaikki kolme menevät jonossa pihatöihin tai potkivat palloa. Illalla koko perhe kokoontuu grillaamaan taloyhtiön uudella grillillä.

Tietenkin heillä on myös täydellisesti koulutettu hyväkäytöksinen jackrusselinterrieri. Voin kuvitella, että äiti tekee joka päivä erittäin maukasta, terveellistä ja monipuolista ruokaa ja heidän kotinsa on täydellisen siisti.

Kerrassaan raivostuttava perhe.